Rakentelen vasta nyt tätä blogiani pikkuhiljaa, vaikka se on jo vuosia ollut olemassa. Olen miettinyt mihin suuntaan haluan sitä viedä. Olen päätynyt siihen että kirjoitan mistä milloinkin. Haluan kuitenkin avata yhtä ovea hieman enemmän. Lähinnä siitä syystä, että jospa siitä olisi hyötyä jollekkin samankaltaiselle.

Olen siis monisairas tyyppi. Seitsemäntoistavuotiaana alkoi selkäni oireilla ja muistan sen kesän kuin eilisen päivän. Kipu ei ole unohtunut. Meni vuosia että minulla diagnosoitiin selkärankareuma ja tie ei todellakkaan ollut helppo. Vuonna -96 sain ensimmäisen diagnoosin. Lisäksi minulla on ollut muitakin selkäongelmia pieneten tapaturmien vuoksi. Kaikesta tästä kipumäärästä sain lisäksi fibromyalgian ja nyt viimeisenä, tänä syksynä diagnosoitiin crohnin tauti. Kipu on siis tuttu kaveri, lähes elämänkumppani. Vaikka en halua sitä niin ajatella. Oikeastaan en tiedä mitä on olla kivuton. Sellaista ei enää muistissani ole.

Ripottelen aina silloin tällöin tuntemuksia ja ajatuksia myös näistä sairauksista. En niihin ehkä sen ihmeemmin pureudu. Netti on pullollaan sairauksiin liittyviä sivustoja, joista voi faktat tarkistaa. Kertoilen omista kokemuksista ja fiiliksistä jos siltä tuntuu.

Eilinen päivä oli raskas matalapaineen vuoksi. Illalla kuitenkin jaksoin käydä pienellä kävelylenkillä. Olin kovin tyytyväinen tepastellessani vesisateessa. Harvinaista herkkua kun aika usein joudun nykyisin turvautua kyynarsauvan apuun kävellessäni. Nyt oli siis kuitenkin suhteellisen hyvä ilta. Kivuliasta se kävely oli, eikä mitenkään nopeaa, mutta tärkeintä oli että pystyin kävellä. Illalla sitten vähän venyttelin ja tein omat Pilatesharjoitteet.

Nukkumaan mennessä kuitenkin jalkoja pakotti, että jouduin ottaa särkylääkkeen. Joskus joku kysyy että miltä se pakotus tuntuu. Eilen se tuntui siltä, että joku repii irti lihaksiani käsin. Lisäksi niveliä koverretaan lusikalla jonka etureuna on hiottu sahalaitaiseksi. Siltä tuntui eilen. Kaikesta kivusta huolimatta minua nauratti itselleni. Joskus paras tapa suhtautua on huumori. Sitä on jotenkin koominen hahmo, jos katsoo itseään ulkopuolelta. Omituista liikehdintää, omituisia juttuja.

Olin jo mennyt sänkyyn nukkumaan, olin laittanut tavalliset lahkeelliset yöhousut jalkaan. Kieriskelin ja pyöriskelin sängyssä. Jalkoja särki, iho oli arka joka puolelta. Tuntui että housut hankaa ja tuottaa kipua. Minun oli pakko nousta sängystä ja laitoin jalkaan urheilukerraston housut jotka myötäilee ihoa. Näin sain unenpäästä kiinni. On ihan käsittämätöntä miten iho voi joskus olla todella kipeä.

Aamulla heräsin siihen että alaselkä niin kipeä ettei voinut asentoa vaihtaa. Ketterällä kierähdystekniikalla, joka on siis sellainen, että hiljaa pyöritän itseni sängyn reunalle ja siitä tiputan jalat ensin lattialle. Sitten pikkuhiljaa hilaan ylävartalon pystyyn. Kätevää. Aamukahvia koneeseen ja pienet aamuvenyttelyt. Siitä se päivä lähti käyntiin. Ja tästäkin tulee ihan hyvä päivä.