Olen intohimoinen kirppistelijä. Vaikka muuten inhoan kaupoissa kiertelyä, niin kirpputoreilla jaksan kulkea ja katsella loputtomasti. Pidän vanhoista tavaroista enemmän kuin uusista. Joku esine saattaa kaukaa jo vangita katseen, sormet hivelee pintaa, ajatukset vaeltaa ja huomaa miettivänsä, että mitähän tämäkin on matkan varrella nähnyt. Se on vanhojen esineiden viehätys.

Ihan rakkaimpia löytöjä minulla on hopeinen filigraanirannekoru, jossa on ihania tiikerinsilmiä, sekä hopeinen rubiinisormus. Molemmat olen ostanut vuosia vuosia sitten kirpputorilta. Filigraanirannekoru on taidokasta käsityötä, sellaisia ei enää valmisteta. Kummatkin korut ovat todella vanhoja, molempien arvo tänään tämänpäivän rahassa on sellainen että toki minun kannattaisi ne myydä. Mutta en halua niitä myydä. Niistä on tullut minulle tärkeitä. Vaikka tavaraan ei saisi kiintyä, niin kuitenkin on lohdullista tietää, että joku on kantanut näitäkin koruja. Nauttinut niistä ja nyt saan itse niitä käyttää.

Vanhoissa tavaroissa myös viehättää usein käsityö. Käsin maalatut koristeet, tai joku muu käsin tehty yksityiskohta. Nykyajan teollinen massatuotantotavara kalpenee näiden esineiden rinnalla. On myös egologinen valinta ostaa käytettyä.

En säilö kauniita vanhoja esineitä kaappeihin pölyttymään vaan ne ovat minulla päivittäisessä käytössä. Jos esine on kestänyt vuosikymmeniä kestää se myös minun käyttöni.

No niin toivotaan että teen tänään hyviä löytöjä ja voin niitä vaikka teille esitellä. Aurinkoista keskiviikkoa.