Lukeminen kannattaa aina

Viimeisen puolen vuoden aikana olen lukenut lähemmäs sata romaania. En minä toki niistä kirjaa pidä ja miksi pitäisinkään. Joskus olen päättänyt että nyt luen vain jotain fiksuja ja filmaattisia kirjoja. Joita yleisesti sellaisina pidetään. Olen yrittänyt kahlata niin Dostojevskiä, Waltaria kuin muitakin nk. kultturelleja kirjailijoita ja heidän kirjojaan. EN VAAN JAKSA. Minulla on aivoissa sellainen mutka, että ottaessani klassikon käteen alkaa väsy painaa ihan mahdottomasti ja herään parin tunnin kuluttua raskas kirja mahanpäällä painaen. Olenkin katsonut oikeudekseni, olen jo täyttänyt 41, että minun ei tarvitse lukea mitään mitä en halua. Nykyään luen lähes tyystin aliarvostettua kirjallisuutta kuten dekkareita ja muita samaan kastiin kuuluvia teoksia sekä tietokirjallisuutta.

Jo lapsena olin kova lukemaan. Koulusta oli soitettu kotiin, että miksi lapsi nuokkuu tunnilla. Vanhemmat joutuivat paljastamaan, että vaikka olivat kieltäneet valvomasta myöhään lukemassa, olin lukenut salaa taskulampun valossa peiton alla.

Ajattelen että ei sillä mitä lukee ole niin väliä, pääasia että lukee. Lukutaito on tärkeä taito ja lukeminen kehittää mielikuvitusta. Tietysti lukeminen kehittää kielitaitoa ja sitä itseään lukutaitoakin. Joskus alkaa oikein harmittaa kun kuulee miten vähän ihmiset lukee. Lukeminen rentouttaa ja saa ajatukset pois ikävistä asioista. Itselle lukeminen on ollut vuosien saatossa hyvinkin tarpeellinen asia elämässä. Yksi huono puoli lukemisessa on. Kun aloitan hyvän kirjan en malta lopettaa ennenkuin käännän viimeisen sivun kirjasta. Tämä on vähän hankalaa, varsinkin aamuina kun pitää herätä aikaisin töihin.

Minun on enää vaikea löytää uusia hyviä dekkaristeja. Mutta minulle ihan uusi tuttavuus oli Mons Kallentoft. Ensimmäinen kirja on julkaistu Suomessa jo 2009. Nyt siis sattumalta kirjakaupan alelaarista kahmin itselleni trilogian, jonka ensimmäinen kirja Sydäntalven uhri heti tempaisi mukaansa tarinaan. Toinen kirja Suvisurmat ei ollut pettymys sekään ja kolmas osa Syyskalma täydensi trilogian. Aion jatkaa tämän kirjailijan kirjojen lukemista jatkossakin. Odotan että milloin yhteispohjoismainen filmatisointi tuottaa tv-sarjan näistä kirjoista.

Ostan paljon kirjoja sen lisäksi että lainaan niitä kirjastosta. Hankin kirjani pääsääntöisesti alekirjoina ja kirppareilta, jotka onkin hyviä kirjojen hankintapaikkoja. Nykyään minulla alkaa vain olla ongelma kun kirjoja on vähän liikaa ja pienet tilat niitä säilöä. On niitä toki laatikoissa varastossa. Omistan myös kivan kokoelman leivonta- ja reseptikirjoja. Tosin viime vuosina olen hankkinut niitä harvakseltaan. Internetin hyvät reseptivarastot ovat vaikuttaneet siihen että reseptikirjoja ei tarvitse. Tosin mikään ei korvaa sitä tunnetta kun selaa reseptikirjaa, kääntelee sivuja rauhalliseen tahtiin ja katselee ihania herkullisia kuvia. Se on jotenkin meditatiivista.

En ole vielä hirveästi innostunut e-kirjoista. Toki luen niitäkin. Pidän siitä että saan selata paperista kirjaa. Joudun kyllä harkita että siirryn enemmän digitaalisiin kirjoihin koska vieväthän ne vähemmän tilaa. Tai ehkä on paras olla sekakäyttäjä. Digitaalisten kirjojen etuna on se, että voi päästä käsiksi kirjoihin joita ei ole mahdollista lainata tai edes ostaa Suomesta. Hyvä ilmaisten e-kirjojen paikka on esim. Gutenberg projektin sivut, www.gutenberg.org jossa on monia aihealueita. Informaatikon nettiresurssit http://tietopalvelu.wordpress.com/category/e-kirjat/ On kattava luettelo ilmaisia e-kirjoja tarjoavista paikoista.