Toisenlainen viikonloppu: valmistaudun maanantain tutkimukseen eli ohutsuolen magneettikuvaukseen.

Se on sitten tällainen viikonloppu kalenterissa, vaihtelu virkistää. Toisena rokkikonserttia ja toisena suolen tyhjennystä. Eli maanantaina minulla on ohutsuolen MRI ja se tietää kevennettyä ruokavaliota, sekä tyhjennystä viikonloppuna.

Oikeastaan nuo tyhjennykset alkais jo riittää. Tämä on kolmas puolen vuoden sisällä ja ne ei ole mitään helppoja. Kun on huonolla ruokavaliolla niin tuntuu että nääntyy. Toki ei niitä pelätä tarvitse, ne on epämiellyttäviä mutta aikuinen ihminen kestää kyllä.

Helpottaa tietää, että on vain MRI eikä tähystys. Minulle on yritetty tehdä kaksi tähystystä sen jälkeen kun löydettiin paksuuntuma ohutsuolesta. Molemmat ovat epäonnistuneet. Vaikka jälkimmäisessä minut humautettiin, eli en juurikaan tiennyt toimenpiteestä, ei ohutsuoleen päästy. Eli kukaan ei tiedä miltä ohutsuoleni näyttää. Paksuuntumasta on saatu koepalat ja tiedetään, että kyseessä ei ole pahanlaatuinen löydös.

Nyt on tarkoitus kuvantaa ohutsuoli MRI:llä ja saada tarkka tieto koko suolesta. Ensi viikolla lääkäri soittaa ja kertoo vastaukset, sekä jatkosuunnitelmat.

Tyhjennyksistä sen verran, että niissähän ruokavalio kevennetään, mitä minun ei nyt tarvitse tehdä, kun ruokavalioni on jo kevyt. Tutkimusta edeltävänä päivänä otetaan tyhjennysaine, tällä kertaa tabletti, ja juodaan paljon nesteitä. Siinä se, WC kannattaa olla lähellä. Sunnuntaihin saakka voin toimia ihan normaalisti. Onneksi tutkimus on maanantaina aamusta, se on sitten nopeasti ohi. Tai no, minun tulee varata itse tutkimukseen aikaa reilut kaksi tuntia.

MRI tutkimuksessa

mennään makaamaan tutkimuspöydälle. Juon tutkimusta ennen suolen täyttävän nesteen. Minulle laitetaan kanyyli ja siitä menee laskimoon sekä suolta lamaava aine, että magneettitehosteainetta. Lavetti kulkee magneettiputkeen ja tutkimuksen aikana pitää olla paikallaan. Minulla on soittokello, jolla voin tarvittaessa kutsua hoitajan paikalle. Kuvauslaitteesta kuuluu lonksottava ääni, mutta tuubissa saa kuunnella musiikkia kuulokkeista, joten ei meteli häiritse. Minua on kuvattu milloin selästä, tai niskasta ja olen jopa nukahtanut toimenpiteen aikana. Eli ei kummoinen juttu se.

Tutkimus ei ole mitenkään jännittävä, eikä sitä tarvitse hermoilla etukäteen. Se ei satu, eikä siinä ole epämiellyttäviä elementtejä. Ahtaan paikan kammosta kärsivän kannattaa kertoa etukäteen ongelmasta. Vaikeus liittyy lähinnä siihen liikkumattomuuteen. Itse kärsin voimakkaista kivuista alaselässä, niin joskus ollut ongelmaa sen suhteen. Kannattaa asetella itsensä hyvin tutkimuspöydälle ja hoitaja antaa tyynyjä tueksi, näin saa hyvän asennon ja jaksaa makoilla.

Minulle tulee myös vähän vilu laitteessa, koska siellä ei ole lämmin. Eli pukeudun lämpimästi. Varaan mukavat housut, villasukat ja lämpimän paidan, joissa ei mitään metallia. Tosin nyt lapussani luki, että minut puetaan sairaalavaatteisiin. Tiedä sitten saanko käyttää omia. Hoitajalta saa myös viltin, se kannattaa pyytää heti. Ikävä jos joutuu keskeyttää toimenpide sen takia, että alkaa täristä kylmän takia. Itse olen kyllä aina sinnitellyt paikallani ilman taukoja, mutta tähän saakka olen pisimpään ollut tunnin ja nyt pitää jaksaa pari tuntia.

No se näistä, minulla oli haaveena huomiselle retkipäivä erästelyn merkeissä. Makkaranpaistoa nuotiolla, mutta nyt taitaa makkarat jäädä paistamatta.

Hyvää viikonloppua.