Tänään meillä vietetään pyhäinpäivää eli kristillistä pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivää. Itse en ole uskonnollinen ihminen, joten en vietä päivää mitenkään. En oikein käsitä, että miksi poisnukkuneita pitäisi muistaa tiettynä päivänä. Ja kenelle se kynttilä siellä haudalla loppujen lopuksi on. Ihan samoin kuin se hautakivikin. Nehän on vain niille jotka vielä täällä elossa maanpäällä tallustaa. Ei se kuollut niistä mitään tiedä tai piittaa. Nyt tiedän että tämä ärsyttää monia. Se nyt vaan sattuu olemaan totta. Kait se elävä ihminen saa lohtua siitä, että on jokin kiintopiste surulle. Tietty paikka missä voi hiljentyä.

Henkilökohtaisesti en pitäisi siitä, että minulla on hautakivi jonka äärellä joku hiljentyisi. Kummalta tuntuisi ajatus muutenkin, että joku vierailisi minun haudalla. No olen kyllä kaikille sanonut, että sitten kun kuolen minut tuhkataan ja puolet tuhkasta heitetään tänne omalle rannalle ja toinen puoli viskataan alas joltain Lapin tunturilta. En halua virua maanalla ahtaassa arkussa, johan siitä ahtaanpaikan kammoinen saa rytmihäiriöitä pelkästä ajatuksesta.

Joka tätä nyt ärsyyntyneenä lukee niin suokaa anteeksi. Olen vain tätä mieltä. En kuitenkaan pahalla silmällä ketään katso joka päivää jotenkin viettää. Ja kyllä minäkin tänään kynttilän sytytän kotosalla kaikille niille rakkaille jotka ei täällä keskuudessamme enää ole.