Tavis

Luin tänään uusinta Kodin kuvalehteä, numeroa 22, ja voi kun riemastuin Suorat sanat osion kirjoituksesta otsikolla ”Olet tavis ja se riittää”.

Siinä Maaret Kallio kertoo suorat sanat ja poimin kirjoituksesta lauseita, jotka mielestäni olivat erityisen hyviä. "Tavallisuus on inhimillisyyttä ja epätäydellisyyttä. Onnellisuuteesi vaikuttaa erityisesti se, kuinka lempeästi suhtaudut keskinkertaisuuteesi. Tavallisuutesi ei poista ainutlaatuisuuttasi. Usko jo: Sinä riität."

Itselle ensimmäisenä tuli mieleen tästä kirjoituksesta, että meidän kuuluu olla ylpeitä siitä että olemme taviksia. Niitä epätäydellisiä, epäonnistujia, keskeneräisiä ihmisiä. Olisi kurja jos olisi niin täydellinen, onnistunut ja valmis ettei olisi enää mitään tavoiteltavaa. Eihän sellaisella ihmisellä olisi enää mitään virkaa.

Keskeneräisyys itsessä laittaa meitä opiskelemaan ja kehittämään itseä, se luo mielekkyyttä elämään. Epätäydellisyys luo särmää ihmiseen. Jotenkin ajattelen, että täydellinen ihminen on kiiltävä, hajuton ja mauton eli mielenkiinnoton. Nämä kaikki negaatiot tekevät ihmisestä sen mikä se on ja siten hyvin mielenkiintoisen. Yksilön.

Taviksen elämä on mielestäni yksi hyvän elämän perusasia. Kaikki tavalliset asiat ovat niitä arjen kultahippusia. Kun mitään ei pidä itsestäänselvyytenä, voi se arjen taviselämä olla juhlaa. Pieni rauhallinen hetki kynttilänvalossa aamuisin kahvia siemaillen, oman rakkaan kanssa tv:n katselu lauantaina saunan jälkeen, kuuma makkarakeitto hiihtolenkin jälkeen, pitkä kävely vesisateessa koiran kanssa, villasukat kylmissä varpaissa tai päikkärit sunnuntaina. Kun katsoo arvostavasti itseään, omaa elämää ja arkea, tulee näistäkin tavallisista asioista juhlavia, tärkeitä ja onnellisia. Pienistä asioista rakentuu onni.

Jokainen meistä kamppailee riittämättömyyden tunteen kanssa. Päätin kirjoittaa wc:n peiliin sanat, Usko jo: Sinä riität! Itse kamppailen usein sen tunteen kanssa että en ole tarpeeksi. Kun ei jaksa tehdä eikä voi tehdä, tulee helposti tunne ettei ole riittävä. Mutta kenelle riittävä? Kyllähän sekin mörkö luodaan oman pään sisällä. Itse sitä asettelee rimaa liian korkealle, luo odotuksia itseä kohtaan ja on liian ankara itselleen. Päätin että nyt tästä hetkestä eteenpäin pyrin olemaan lempeämpi itselleni, enkä vaadi mahdottomia. Tavoitteista ei saa luopua, mutta pitää yrittää asetella ne siten, ettei ne ole ihan mahdottomia. Jos ei tavoitteet toteudu ei sitten pettymys ole niin suuri. Tosin joskus laitan itselleni sellaisen tavoitteen että jo heti tiedän sen olevan lähes mahdoton toteuttaa, joskus se sitten ihmeen kaupalla toteutuukin. Ehkä ihminen on välillä alisuorittaja ja tai ei usko riittävästi omiin kykyihin. Balanssin löytäminen sen välillä ettei vaadi itseltään liikaa, mutta tavoitteet ovat riittävän korkalla on hankalaa. Mutta sekin että joskus pettyy itseen kuuluu elämään, ainakin siihen tavis elämään.

Ollaan ylpeitä siitä että ollaan taviksia ja meillä on se tavis elämä. Se on hyvää elämää se.