Eput, Scorpions ja flunssa

Minun piti kirjoittaa tänään omasta liikuntafilosofiastani, mutta ei se oikein napannutkaan kun olen pienessä flunssassa ja päätä särkenyt koko päivän. Kroppaa särkee muutenkin kuin vain myrskyn takia ja olo on rähjäinen. Liikunnasta kirjoittaminen tuntuikin sitten ihan pöljältä kun itse makaa sängyssä peitto leukaan saakka vedettynä, pää tahkeana ja tunnin välein pitää vaihtaa kuivaa paitaa ylle. Muutankin tarinaa ja kerron perjantain rokkikonsertista.

Perjantaina käytiin Seinäjoella katsomassa Scorpionsin keikka ja Eput toimi hienosti lämppärinä. Ihana nostalgiapaluu teinivuosiin. En oikein odottanut mitään, vaikka molempia olen paljon kuunnellut. Eppuja ollut livenä katsomassakin varmasti kymmenen kertaa. Nautin valtavasti ja Scorpions oli positiivinen yllätys. Energinen keikka josta jäi todella hyvä fiilis. Kun konsertti läheni loppuaan ihmettelin, että miten ne nyt jo lopettaa. Luulin että olivat olleet lavalla puolisen tuntia vaikka keikka oli kestänyt lähes kaksi tuntia. Siitä tietää että nautti täysin rinnoin. Tykkään kyllä muutenkin aina livemusiikista ja nautin tästäkin suunnattomasti.

Erityisesti ihailin Scorppionsien energiaa. Aika iäkkäitä miehiä ja jaksavat hyvällä fiiliksellä vetää konsertin läpi. Energia tarttui väsähtäneempäänkin ja akut tuli ladattua pitkäksi aikaa. Mielestäni on kunnioitettavaa, että pitkän uran tehnyt yhtye on vieläkin suosittu ja jaksavat innolla tehdä työtä, mitä ovat tehneet vuosikymmeniä. Keikalla tuli fiilis, että tämä on jotain ainutlaatuista heille, vaikka eihän se ollut. Se on ammattitaitoa se. Ansaitsee kehumiset ja suuren kunnioituksen. Ei sellaista fiilistä kaikki yhtyeet pysty luomaan koskaan. Eikä nuoretkaan yhtyeet kykene olemaan energisiä. Sekin hämmästytti, että laulajan äänestä ei kuulunut pitkä rokkarin ura, vaan laulu oli upeaa. Veikkaan, että tämä on bändi, joka on pitänyt itsestään huolta kaikin puolin. Ovat rautaisia ammattilaisia.

Rohkeasti vaan lähdettiin vaikka välillä näytti siltä, että reissusta ei tule mitään kun olin niin huonossa kunnossa. Kuin ihmeen kaupalla sen verran vointini parani että uskalsi lähteä. Ja oli kaiken vaivan arvoista.

Onneksi päästiin istumakatsomoon, johon sai mennä tällaiset vajaakuntoiset kuten minä. Etukäteen oli tiedossa, että tulee ottamaan voimille ja saan jälkeenpäin kärsiä. Olin kuitenkin ihan varma, että nautin niin paljon, että kokonaisuutena kannattaa. Lauantai menikin sängyssä lepäillessä kovissa kivuissa koko päivä, silti en kadu yhtään että lähdettiin. Oli mahtavaa, upeaa ja ihanaa. On hyvä välillä vaan lähteä vaikka ei se helppoa ole. Kaikki on kuitenkin järjestettävissä ja mahdollista kun menee oman kunnon mukaan. Se että tekee asioita joista nauttii, saa hetkeksi unohtamaan kaiken muun ja on varmasti kaiken sen kivun sekä väsymyksen arvoista. Irrottautuminen pois neljän seinän sisältä on välillä terveellistä. Kyseessä ei ole sairaus joka tarttuis kenellekkään niin haittaa ei koidu kuin itselle.

Sen lisäksi että myrsky oli riepoitellut pihamaata olen tämän päivän makoillut pikku flunssassa. Ei varmaan vastustuskyky ole parasta A-luokkaa ja saan pöpön helposti saman tien kun avaan etuoveni, pitääkin varmaan poistua seuraavalla kerralla takaovesta. Haa-haa..huono vitsi omastakin mielestä.

Jos minusta ei taaskaan kuulu pariin päivään olen sitten vajonnut flunssan syviin syövereihin. Palaan kun jaksan. Pitäkää itsestänne huolta, kaulahuivi kaulaan. Jos se flunssa kuitenkin pääsee iskemään ei siihen oikeastaan auta kuin lepo.