Downshiftaan

Mietin tässä, että näin joulukiireitten aikaan on hyvä downshiftata, sehän on nykyään niin supermuodikasta. On mukava tietää, että olen ollut edelläkävijä tässä asiassa useita vuosia. Onhan se elämäni ollut juuri sitä, hitaammin ja vähemmän.

Kerran eräs lääkäri kysyi minulta, vuosia sitten, että mistä minä olen joutunut luopumaan sairauden vuoksi? Silloin nuorena vastasin, että en mistään. Jälkeenpäin olen usein ajatellut, että mitähän tarkoitin. Luultavasti ajatuksenani oli se, että voin tehdä samoja asioita kuin ennenkin, mutta käytän kaikkeen enemmän aikaa. Pidän myös vastaustani elämänohjeenani, elämäntapaoppaanani ja suunnannäyttäjänä.

Totuus on se, että jos oikein tarkasti ryhtyy ajattelemaan, olen luopunut paljostakin. Moni unelma on muuttanut suuntaa vuosien saatossa. Olen tehnyt isojakin ratkaisuja terveyden vuoksi. Uskoakseni ajattelen vieläkin niin, että en ole luopunut, olen vain tehnyt erilaisia ratkaisuja.

Jos ryhtyy ajattelemaan asioita siltä kantilta, että mistä on luopunut, niin eihän sitä kenenkään järki kestä. Eikä se katso terveyttä. Koskee ihan jokaista. Teemme vain erilaisia valintoja ja ratkaisuja. Niihin pitää olla tyytyväinen. Jos on tehnyt vääriä valintoja, niiden kanssa on elettävä, mutta niitä ei saa jäädä märehtimään. Virheistä otetaan opiksi. Kiepsautetaan kuperkeikka jos voidaan, kopsautetaan kannat yhteen ja jatketaan matkaa.

Enkä minä kestä sitä arkeani aina. Nyt pinnistelen ihan äärirajoilla. Makaan sängyssä, olen tukenut selkäni tyynyillä ja mietin, että miten helvetissä hengittäminen sattuu näin paljon.

Tämmöisenä hetkenä on vaikea pitää ajatukset kurissa. Olen opetellut tyylin olla ajattelematta. Luen tai katson elokuvia. Siirrän ajatukset muuhun toimintaan. Tässä olen kehittynyt vuosien saatossa aika hyväksi. Minulla pitää olla kirja aina käden ulottuvilla. Jos herään yöllä kipuun alan lukea. Se on paras keino, huomion kiinnittäminen muualle. Vähän kuin kiukuttelevan lapsen kanssa. Ei aleta voivotella, vaan ryhdytään puhumaan mukavia tai katselemaan taivaan lintuja. Sama pätee sairastamiseen. Huijataan sairautta, ajatellaan mukavia. Silloin kipu hälvenee.

Tässä oli vastaus siihen kysymykseen joka minulle esitettiin. ”Miten voit olla katkeroitumatta?” En tiedä vastasinko kysymykseen ollenkaan. Tarkoitukseni oli ehkä avata sitä ajatusmaailmaa mitä ylläpidän, että jaksan olotilaani. Eikä se katkeroituminen mitään auta, se ei vaan vie mihinkään.