Kiitos lukijoille. Palaan loppiaisen jälkeen tarinoiden äärelle. Hyvää Joulua kaikille.

Downshiftaan

Mietin tässä, että näin joulukiireitten aikaan on hyvä downshiftata, sehän on nykyään niin supermuodikasta. On mukava tietää, että olen ollut edelläkävijä tässä asiassa useita vuosia. Onhan se elämäni ollut juuri sitä, hitaammin ja vähemmän.

Kerran eräs lääkäri kysyi minulta, vuosia sitten, että mistä minä olen joutunut luopumaan sairauden vuoksi? Silloin nuorena vastasin, että en mistään. Jälkeenpäin olen usein ajatellut, että mitähän tarkoitin. Luultavasti ajatuksenani oli se, että voin tehdä samoja asioita kuin ennenkin, mutta käytän kaikkeen enemmän aikaa. Pidän myös vastaustani elämänohjeenani, elämäntapaoppaanani ja suunnannäyttäjänä.

Totuus on se, että jos oikein tarkasti ryhtyy ajattelemaan, olen luopunut paljostakin. Moni unelma on muuttanut suuntaa vuosien saatossa. Olen tehnyt isojakin ratkaisuja terveyden vuoksi. Uskoakseni ajattelen vieläkin niin, että en ole luopunut, olen vain tehnyt erilaisia ratkaisuja.

Jos ryhtyy ajattelemaan asioita siltä kantilta, että mistä on luopunut, niin eihän sitä kenenkään järki kestä. Eikä se katso terveyttä. Koskee ihan jokaista. Teemme vain erilaisia valintoja ja ratkaisuja. Niihin pitää olla tyytyväinen. Jos on tehnyt vääriä valintoja, niiden kanssa on elettävä, mutta niitä ei saa jäädä märehtimään. Virheistä otetaan opiksi. Kiepsautetaan kuperkeikka jos voidaan, kopsautetaan kannat yhteen ja jatketaan matkaa.

Enkä minä kestä sitä arkeani aina. Nyt pinnistelen ihan äärirajoilla. Makaan sängyssä, olen tukenut selkäni tyynyillä ja mietin, että miten helvetissä hengittäminen sattuu näin paljon.

Tämmöisenä hetkenä on vaikea pitää ajatukset kurissa. Olen opetellut tyylin olla ajattelematta. Luen tai katson elokuvia. Siirrän ajatukset muuhun toimintaan. Tässä olen kehittynyt vuosien saatossa aika hyväksi. Minulla pitää olla kirja aina käden ulottuvilla. Jos herään yöllä kipuun alan lukea. Se on paras keino, huomion kiinnittäminen muualle. Vähän kuin kiukuttelevan lapsen kanssa. Ei aleta voivotella, vaan ryhdytään puhumaan mukavia tai katselemaan taivaan lintuja. Sama pätee sairastamiseen. Huijataan sairautta, ajatellaan mukavia. Silloin kipu hälvenee.

Tässä oli vastaus siihen kysymykseen joka minulle esitettiin. ”Miten voit olla katkeroitumatta?” En tiedä vastasinko kysymykseen ollenkaan. Tarkoitukseni oli ehkä avata sitä ajatusmaailmaa mitä ylläpidän, että jaksan olotilaani. Eikä se katkeroituminen mitään auta, se ei vaan vie mihinkään.

Askartelua

Joulun alla on kiva askarrella. Koruja olen tehnyt vähemmän, tai oikeastaan en ollenkaan. Jostain syystä inspiraatiota ei ole. Minulle käy aina niin kun olen hyvin sairaana. En ota siitä paineita, jätän korupihdit rauhaan ja keskityn tekemiseen mikä tuntuu mielekkäältä.

Tänään täällä rannalla tuulee voimakkaasti, lumi on lähes sulanut kokonaan ja vettä tihuuttelee. Se tietää sitä, että oloni on hyvin raskas. Tuntuu siltä kuin ympärilleni olisi kiedottu hyytelö jossa yrittää tarpoa. Jokainen liike vaati ponnisteluja. Tällaisena päivänä on erityisen tärkeää, että on mielekästä tekemistä. Itse uskon siihen, että jokaiselle päivälle mielekästä tekemistä niin paranee kyllä ajan kanssa. Minulla odottaa pikkuleipätaikina jääkaapissa. Pidän leipomisesta ja se vie ajatuksia pois kivusta.

Olen tehnyt ystävälle lahjaksi pienen pussukan. Se on ollut sitä mielekästä tekemistä aikana jolloin en päässyt edes sängystä ylös.

Minun onneni on ollut, että olen käsillätekijä. Pidän näpertelystä ja askartelusta. Rakastan myös lukemista ja katson elokuvia. Jos jää kivussa paikalleen. Syleksii kattoon päivät pitkät, on takuuvarmaa ettei siitä toivu. Silloin on liikaa aikaa ajatella kuinka huonosti asiani ovat. En väitä, että jokainen päivä ja jokainen hetki olen positiivinen. Kyllä joskus tulee olo, että tuleekohan tästä mitään. Se on kuitenkin ohimenevää. Uskon siihen, että tästä taas toivutaan, niin on aina käynyt. Se ei ole pelkästään onnea tai tuuria. Uskon, että omalla ajattelulla ja toiminnalla on ollut iso merkitys.

Positiivista päivää kaikille ja uskokaa itseenne.

Pullantuoksuista joulunaikaa

Olen aina ajatellut etten ole jouluihminen. Tänään kuulin Olli Lindholmin ”Minun jouluni” ja aloin sen aikana ajatella, että ehkä sittenkin olen jouluihminen. Olen jouluihminen omalla tavallani.

En ole ikinä ymmärtänyt joulun suursiivoushössötystä. En asu jouluna laatikoissa tai kaapeissa. En ehkä edes ääneen tohtisi sanoa mitä ajattelen ihmisistä, jotka näännyttävät itsensä jouluna siivouksilla. Mielestäni ihminen ei hallitse arkea jos sen pitää suursiivota jouluksi.

Pidän kyllä siitä, että jouluksi tehdään perussiivot, että on siistiä ja puhdasta. Ennen joulua tykkään siitä, että saan keskittyä muihin asioihin kuin siivoamiseen.

En myöskään tajua mihin mahaan ihmiset syö kaikki ne leivonnaiset, joita ne pakasteet pullolleen leipoo. Ilmankos lehdet ovat laihdutusvinkkejä täynnänsä joulun jälkeen. Minäkin leivon, mutta ihan lähellä joulua ja aika maltillisesti.

Minun ei tarvitse syödä konvehteja laatikko tolkulla ja muutenkin taidan olla aika neutraali tuon ruokailun suhteen jouluna. Syön kinkkua ja paria laatikkoa. Pidän kuitenkin siitä, että tarjolla on raikas salaatti sekä kalaa.

Jokainen saa viettää joulua tavallaan. Minä nautin eniten siitä, että saan olla rakkaiden kanssa. Olisi rauhallinen tunnelma, minnekkään ei kiirettä. Liian usein joulu on paikasta toiseen häsäämistä ja levotonta aikaa muutenkin.

Ennen joulua poltan paljon kynttilöitä, nautin takkatulesta, glögistä, hyvistä kirjoista ja rauhallisesta ajasta. Jouluna pitäisin siitä, että voisin tehdä pitkiä kävelylenkkejä lumisessa maisemassa, ympärillä kaunis luonto.

Tänään leivoin joulupullaa. Pidän pullan leipomisesta, se on jotenkin meditatiivista. Sen voi tehdä ajatuksella ja rakkaudella. Samalla kun leivoin pullaa, ajattelin ihmisiä, jotka jotenkin liittyivät pullanleipomiseen. Äitini neuvoi käyttämään punaista maitoa ja voita, niillä tulee hyvä pulla. Mummuni eli isoäitini neuvoi miten pullaan tehdä sitko. Setäni vaimo neuvoi, kun olin pikkutyttö, miten pulla pyöritellään niin, että siitä tulee hieno ja sileä. Ystäväni neuvolla vaivasin taikinan juuri sopivaksi ennen rasvan laittoa. Niin paljon rakkautta liittyy pullan leipomiseen.

Pullakuvan siivin toivotan kaikille stressitöntä joulunaikaa. Otetaan vähän rennommin. Nautitaan niistä ihanista hetkistä mitä kaikki jouluun liittyvä tuo tullessaan.

Liikunta osana arkeani

Kolmastoista ja perjantai. En usko että epäonni kohtaa, ilmakin on kuin morsian.

Olen jo pariin kertaan sivunnut liikuntaa ja nyt vähän enemmän aiheesta. Uusimassa IBD:ssä, eli 4/2013 numerossa, on Sanna Lönnforsin artikkeli nimellä ”Tulehdukselliset suolistosairaudet ja liikunta”. Artikkelissa kirjoitetaan, että tulehdukselliset suolistosairaudet ja niiden liitännäissairaudet voivat hankaloittaa liikuntaa. Liikuntaa kuitenkin tarvitaan ja siitä on hyötyä myös IBD -sairauksissa.

Artikkelin mukaan liikunnasta on todettu olevan IBD-potilaille lukuisia hyötyjä. Liikunta ennalta ehkäisee paksunsuolen syöpää, lievittää stressiä, ehkäisee masennusta, parantaa elämänlaatua ja vahvistaa luita. Lisäksi liikunnasta saadaan samat hyödyt kuin valtaväestökin liikkuessaan.

Samaisessa artikkelissa annetaan liikkumisohjeeksi seuraavaa: rauhallisessa vaiheessa voi liikkua rajoituksessa, mutta liian raju liikunta voi aiheuttaa pahoinvointia sekä ripulia. Akuuttivaiheessa omaa kehoa on kuunneltava ja oloa ei saa huonontaa liian raskaalla liikunnalla.

Itselläni on tämän vasta diagnosoidun crohnintaudin lisäksi selkärankareuma sekä fibromyalgia. Sanomattakin selvää, että liikkuminen on välillä hyvinkin kivuliasta.

Olen aina harrastanut paljon liikuntaa. Nuorempana, murrosikäisenä ja ennen ensimmäistä diagnoosia, juoksin tai hiihdin 10-20 km:n lenkkejä viitenä päivänä viikossa, sekä treenasin lihaskuntoa. Olikin shokki kun en enää voinut liikkua yhtä aktiivisesti. Minulla oli opiskeluaikoina tapana ennen kouluun lähtöä juosta viiden kilometrin lenkki, se oli hyvä herättäjä aamuisin. Olen monesti ajatellut miten hyvä, että treenasin nuorena ahkerasti. Se on ollut hyvä pohja nykyisyyttä ajatellen. Olen huomannut, että vaikka minulla on pitkiä sairastelujaksoja kuntoni ei rapaudu pohjalukemiin. Kunto myös palautuu nopeasti kun pystyn harjoitella aktiivisemmin.

Vuosien varrella olen opetellut uudet tavat liikkua. Nykyään pääperiaate on se, että liian lyhyttä harjoitusta ei ole olemassa. Ennen olisin ajatellut, että ei kolmen vatsalihasliikkeen tekeminen ole mitään. Se kuitenkin on. Jos niitä tekee pitkin päivää kolme kerrallaan. Joskus on päiviä että se kolme riittää, joskus on päiviä että parempi jättää tekemättä. Jos kipu on niin kovaa ettei liikkumisesta tahdo tulla mitään yritän tehdä sängyssä muutamia liikkeitä. Liikkeissä pitää olla pehmeä tempo. Ei reuhtomista eikä nykimistä. Tämä ohje kyllä käy terveillekkin. Usein näkee lihaksia harjoitettavan riuhtomisella ja siitähän ei ole mitään hyötyä jos liike tehdään vauhdilla. Eli tee liikkeet lihaksilla. Oma paino vastuksena, saat lihaksia treenattua tehokkaasti myös kotioloissa.

Saatan myös käydä kävelemässä useamman kerran päivässä. Jos en voi kävellä kuin parisataa metriä, käyn välillä lepäämässä ja menen uudestaan. Voin myös käydä hiihtämässä vain kilometrin kerrallaan. Olen joskus kuullut arvostelua tästä. Sehän on jokaisen oma asia millaisen lenkin tekee. Useinhan se ei näy päällepäin miten tuskaista se liikkuminen on. Monesti on saanut pinnistellä äärimmilleen voimat, että jaksaa edes sen kilometrin. Viikon päästä hyvällä säällä kymmenen kilometriä ei ole lenkki eikä mikään. Minulla on tapana pitää kirjaa hiihtolenkeistä ja katselin viimetalvisia. Siellä oli juuri tätä vaihtelua 1,9km-12km. Tuollainen reipas kymmenen kilometriä on nykyisellään ihan maksimi hiihtolenkki. Itseään ei kannata liikaa rasittaa, se kostautuu. Mieluummin vaikka joka päivä lyhyemmin, kuin kerran viikossa liian pitkästi. Sekin vaatii asennemuutoksen, että viitsii lähteä sen pienen liikunnan takia, pukea vaatekerrat ja suunnistaa vaikka sinne ladulle. Mutta se kannattaa.

Harrastan myös metsästystä, sekä olen intohimoinen puolukan kerääjä. Joku voi ajatella että miten ihmeessä voin kerätä puolukoita näillä vaivoilla. Joskus ihmettelen itsekkin. Se on mielekkään tekemisen voima mikä avittaa eteenpäin. Otan kyllä aina särkylääkettä niin paljon, että voin olla ja liikkua. Luonnossa liikkuminen on erittäin voimauttavaa. Lisäksi siinä käytetään lihaksia, mitä ei ehkä muuten tule käytettyä.

Minulla on myös aina näkösällä jumppapallo. Samalla kun katselen tv:tä saatan tehdä sillä muutamia harjoituksia. Internetistä löytyy, esim. Youtubesta, vaikka millä mitalla hyviä pallojumppa ohjeita. Vannon jumppapallon nimeen. Se on todella hyvä tällaisille sairaille kuten minäkin. Jumppapallo harjoitteet on siitä hauskoja, että ne harjoittavat lihaksia monipuolisesti. Joudut käyttämään lihaksia jo pelkästään siihen, että saat pidettyä tasapainon.

Lisäksi kotona teen Pilatesharjoituksia. Pilates kehittää syviä lihaksia, joiden hyvä kunto on ensiarvoisen tärkeä tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Ensimmäisen kerran pilatesta kannattaa käydä tekemässä ohjatusti, koska hengitystekniikalla on iso merkitys ja se on erilainen kuin on totuttu.

Uiminen on hirvittävän hyvä laji. Myös vesijumppa ja vesijuoksu. Vedessä kipu ei tunnu ja siksi on tärkeää, että katsoo vähän kellosta niitä harjoitusaikoja. Muuten voi tulla yllätyksenä kun yrittää kömpiä pois altaasta ja kipu iskee altaan reunalla.

Liikunnassahan kannattaa myös muistaa, että jos joku liike sattuu suhteettoman paljon voi sen jättää välistä. Itselläni on maha ollut pitkään todella kipeä ja olen joutunut jättää vatsalihasten teon lähes tyystin, mutta ei se tarkoita ettenkö voisi tehdä muita juttuja. Teen voimien sekä jaksamisen mukaan. Nykyään vähän vähemmän, mutte teen kuitenkin. Lähes päivittäin jotain.

Nautin liikkumisesta ja en haluakkaan olla mikään huippu-urheilija. Pidän yksinäisistä lajeista, koska voin tehdä omaan tahtiin eikä tarvitse suorittaa. Tärkeintä on se, että nauttii ja tekemisessä on ilo mukana. Sairaslomalla ollessa se päivän työni on liikunta. Jos en tänään jaksa muuta kuin vähän venytellä, teen sen. Olen siitä iloinen. Kaikki muu tehdään jos jaksetaan.

Mukavaa liikunnallista viikonloppua kaikille.

Hyvää maanantaita

Marraskuu on vaihtunut lumiseksi joulukuuksi ja jouluun on aikaa enää hujaus. Minulla on ollut kirjoitustauko, johtuen siitä, että olen kärsinyt kovista ja väsyttävistä kivuista, joihin syyllisiä olleet runsaat matalapaineet. En ole jaksanut ajatella kirjoittamista.

Kävin kyllä kaupungissa, lääkärissä, samalla vähän joulukaupoilla. Ihmettelin, että joululaulut eivät vielä soineet, mikä tietysti hyvä asia. Kiinnitin huomiota, kun tavallisesti aloittaneet soittamisen jo hyvissä ajoin marraskuun puolella.

Etsin itselleni hiihtopipoa, rakastan hiihtämistä ja uskon että tänä talvena vielä hiihdän. Samalla tuli tietysti katseltua muitakin urheiluvaatteita ja oudoksutti, että jokaiseen lajiin on tehty hifistelyyn saakka vietyjä vaatekertoja. Saisin tuhansia euroja kulumaan kun lähtisin siihen ralliin, sekä vaatekaapit täytettyä turhilla vaatekerroilla. Kyllä minä ymmärrän, että hyvät vaatteet tekevät liikunnasta miellyttävämpää, mutta ei joka lajiin tarvitse olla tavallisella liikkujalla useita vaateparsia. Perusvaatteilla harrastaa useaa talvilajia ja sisäliikunta sujuu parilla kunnon jumppavaatekerralla.

Olen paperikalenterin käyttäjä ja vaikka tykkään hankkia asioita nettikaupoista, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kalenteria ei voi hankkia sitä kautta. Olen nyt käpistellyt kalentereita useassa kaupassa, mutta en ole vielä löytänyt sitä mieleistäni. Kalenterin valinta on tarkkaa puuhaa, kulkeehan se mukana koko vuoden. Siinä pitää olla miellyttävä ulkonäkö, viikkoaukeama, suomenkielinen ja juhlapyhät merkittynä. Mielellään vielä kokoa A5. Saan kulutettua uskomattoman paljon aikaa kalenterin valintaan ja saatan kiertää useita kauppoja ennen sopivan löytymistä. Se on ristiriitaista siihen nähden, että yleensä en pidä kauppojen kiertelystä ja teen ostopäätöksen välittömästi kun löydän sopivalta tuntuvan tuotteen. Pidän itse tätä jopa omituisena käytöksenä itseltäni.

Kipujen osalta eilinen oli niin hyvä päivä että tein neljän kilometrin kävelylenkin. Siihen päälle puolen tunnin Pilates harjoitukset. Tämä päivä alkoikin eri merkeissä. Heräsin anivarhain koviin kipuihin ja ne eivät olleet liikunnan rasituksesta johtuvia lihaskipuja, vaan sairauteen liittyviä jäytäviä särkyjä. Lunta tulossa ilmeisesti huomenna. Ei minun tarvitse säätiedotusta katsoa. Ikävää tässä on se, että nämä kivut tulevat vuorokautta ennen sadetta tai kovaa tuulta ja olemassaoleva poutapäiväkin menee ihan pilalle. Liikeelle siis täytyy lähteä heti kun on se hyvä poutapäivä.

Palaan vielä tähän liikuntaan, mutta nyt menen tekemään muita juttuja. Sain postissa viikolla massoja joista voin tehdä korun osia. Uutta aluevaltausta, katsotaan tuleeko sutta vai sekundaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää