Kukkaron syöverit

Kuinka monta terveyteen liittyvää korttia kannamme kukkarossamme? Veikkaan, että minulla niitä on ehkä keskimääräistä enemmän. En tiedä onko paljon vai vähän, jos sanon, että lukema on yhdeksän. Itsestä se alkoi kuulostaa aika paljolta.

No ihan ensiksi minulla on terveydenhuollon ammattihenkilökortti, jota siis käytän töissäni.

Lisäksi on perus Kela-kortti, joka meillä tietysti on kaikilla. Eurooppalainen sairaanhoitokortti, jonka voi tilata maksutta Kelasta mm. Kelan internetsivujen kautta tunnistautumalla pankin verkkotunnuksilla. Kortin takana sanotaan näin: ”Olet oikeutettu saamaan lääketieteellisesti välttämätöntä sairaanhoitoa tilapäisen oleskelusi aikana EU- ja ETA-valtioissa ja Sveitsissä.” Tämä kortti kannattaa hankkia jos matkustelee, tai vaikka tekee sen yhden ja ainoan matkan. Kerran kun kortin hankit tulee uusi automaattisesti postissa. Lisätietoja kortista http://www.kela.fi/eurooppalainen-sairaanhoitokortti

Minulla on myös Elintenluovuttajan kortti, jonka olen jo hankkinut vuonna 1992. Tilanteeni on muuttunut, että kroppani ei luultavasti kelpaa kuin obduktiosaliin. Pelkkä ajatus siitä, että kuolemani jälkeen voin vaikka hyödyttää lääketiedettä näin, lämmittää sydäntäni. Veripalvelun kortista näkee veriryhmäni, verenluovuttajana en ole voinut toimia enää vuosiin.

Sairauksiini liittyen minulla on potilaspassi, jossa on tietysti kirjattuna lääkitykset, omainen johon otetaan yhteyttä, omat henkilötiedot ja hoitava lääkäri, sairaala ym. tärkeät asiat. Sen lisäksi biologisesta lääkkeestä on erillinen potilaskortti. Se ihan vaan siitä syystä, että biologiset lääkkeet aiheuttaa terveydenhoitotilanteissa erityistoimia. Uutena korttina minulla on myös vessapassi ja tämän voi saada jos on crohnintauti kuten minulla. Vessapassin tarkoitus on, että minun olisi helpompi päästä WC -tiloihin kun tarvitsen.

Lisäksi kukkarostani löytyy vielä kortti aina voimassa olevasta matkustajavakuutuksesta. Haluan varmistaa, että tarvittaessa pääsen heti hoitoon kun olen ulkomailla. Jos minut jostain syystä joudutaan tuoda sinkkiarkussa kotimaahan, en halua että omaiset joutuvat maksamaan siitä lankeavan suuren laskun. Eurooppalainen sairaanhoitokortti korvaa vain perushoidon ja vaativat hoidot jää ulkopuolelle. Joten se oma matkustajavakuutuskin kannattaa ottaa. Aina voimassaoleva matkustajavakuutus on voimassa myös kotimaanmatkoilla.

Siinähän sitä oli dokumenttia kerrakseen. Nämä kaikki jo kertovat minusta aika paljon. Monesti olen miettinyt, että jos liikun ilman kukkaroa ja auto ajaa ylitseni, menen vaikka tajuttomaksi niin miten hoitava henkilökunta osaa tehdä oikeita ratkaisuja kun tämä kaikki informaatio puuttuu. Vaikeata se voi olla ja voi vaikka johtaa kohtalokkaisiin tilanteisiin. Siksi yritän muistaa lenkille lähtiessä sujauttaa edes jonkun henkilökortin taskuuni. Ei pidä tuudittautua ajatukseen että mitään ei satu.

Jos täällä kotimaassa hoitohenkilökunnalla on tiedossa nimi ja sosiaaliturvatunnus, voi hoitotiedot löytää helposti. Siinäkin vielä on mutkia matkassa. Eli jos tyystin kokonaan käy yksityisellä sektorilla lääkärissä, eikä ole antanut lupaa tietojen luovuttamiseen, niin julkisen sektorin terveydenhuollossa ei ole tietona kuin nimi ja sosiaaliturvatunnus. Onnettomuuden sattuessa ei ehkä tiedetä lääkityksiä ja tämä vaikeuttaa hoitoa. Perusinformaatiopakka kannattaa olla mukana aina, varsinkin jos on sairauksia tai lääkityksiä. Ja tiedothan voi vaikka kirjoittaa paperille, tai ottaa kopion tärkeimmistä korteista. Ja mikään sairaus tai lääkitys ei ole niin vähäpätöinen etteikö sitä kannataisi mainita.