Aamu valkeni tänään todella kauniina. Ei satanut, pientä usvaa ja aurinko pilkisti pilven takaa. Hetken oli todella kaunis valo. Järvi näytti lähes maalaukselta. Niitä nopeasti katoavia hetkiä. Nyt minulla sattui olemaan kamera lähellä ja sain tallennettua ainakin osan tunnelmasta.

Sanon aina että siinä se on järvi, mutta koskaan se ei näytä samalta. Ei ole samanlaista maisemaa. On värien, varjojen ja valon vaihtelut. Luonto eri vaiheissaan. Niin monta muuttujaa että ei se voi näyttää koskaan samalta. Siinä piilee järvimaiseman rikkaus. On ihanaa aloittaa aamu vilkaisemalla järveä, joskus katse viivähtää pidempään. Se että saan nauttia tästä maisemasta on ehkä yksi syy siihen että kestän kipua. Maisemani on tervehdyttävä, voimauttava ja niin rakas.