Voimavarojen tankkausta

Tuli mieleen, että mitä ovat asiat joista ihminen ammentaa voimavaroja kun eniten tarvitsee. Pahoissa vastoinkäymisissä niitä tarvitaan useita, joskus riittää pieni pako todellisuudesta haaveissa ja ajatuksissa. Olen matkustellut muuallakin kuin Suomessa, mutta silti minulle se, ehkä rakkain matkakohde on Suomen Lappi. Siellä on jotain taianomaista. Lappi on minulle paikka mihin ajatuksissa kuljen, jos haluan vapautusta tästä hetkestä. Monesti olen miettinyt, että mikä Lapista tekee sellaisen sieluni maiseman. En tiedä, siihen voi olla useita syitä. Rakkaus luontoon on varmaan se suurin. Mittaamattomat aavat alueet, hiljaisuus, rauha. Tunturissa katse ei pysähdy. Näkee kauas, on vapaa. Henki kulkee..

Kesällä kävin Lapissa, samalla myös pitkästä pitkästä aikaa Kirkkoniemessä. Jokainen joka on ajanut Kaamasentien Kirkkoniemeen tietää että matka on pitkä. Olen kuitenkin sitä mieltä että se matka jokaisen kannattaisi kerran elämässä tehdä. Norjan puolella vuonot ovat upeat ja Kirkkoniemessä on omanlaista viehätystään. Kaamasentie, se laulusta kuuluisa, on välillä jopa tylsä. Silti se tylsyys ei ole tappavaa, Sevetin baarissa kahvit ja matka voi jatkua. Rajakaupasta kannattaa ostaa grillikylkeä ja pysähtyä syömään sormin tätä herkkua johonkin tienvarren levikkeelle mistä näkee..niin mitä, vaikka tämän.

Viimekesältä kuva Varanginvuonolta ja siihen on hyvä ajatuksissa hetkeksi istahtaa kivelle. Kun sulkee silmät voi melkein tuntea, kuinka suolalta tuoksuva merituuli heiluttelee hiuksia ja aurinko lämmittää poskea. Hetki haaveilua ja taas päivä kulkee paremmin.