"Vesi vanhin voitehista"

Sairasloma jatkuu, mutta eilen ja tänään olen uinut järvessä pitkästä pitkästä aikaa. Vointi jo sen verran kohentunut, että uskaltauduin järveen. Ja voi sitä ihanaa hetkeä, kun upotin varpaani rantaveteen. Kahlasin hissukseen syvemmälle ja vihdoin pulahdin uimaan. Koko särkevä vartalo hykerteli saadessaan vihdoin veden hyväilyn ihon pinnalle. Uiminen ja järvi ovat minulle hyvin tärkeät asiat. Lapsena vietin tuntikausia järvessä ja nyt aikuisena on mökki järvenrannalla, lapsuudenmaisemissa, ja voin onneksi uida useita kertoja päivässä.

Täällä on juuri nyt ukkosta ilmassa, joten oli hyvä hetki miettiä vettä, uimista ja järveä. Usein ukkonen ei pääse järven yli, mutta sen tehdessään näky onkin vaikuttava. Tänään niin kävi. En onnistunut ottamaan yhtään salamakuvaa. Tosin en kiihkeästi yrittänyt, vaan nautin pelkästään näkymistä, upeasta salamoinnista.

Arkistosta, tai itseasiassa juhannukselta, on kuva eräästä järvestä. Oli niin peilityyntä, että rajat hämärtyvät. En jaksa lakata hämmästelemästä koskaan sitä, miten valtavan hienoja taideteoksia luonto tarjoaa monessakin muodossa. Tässä niistä yksi, olkaa hyvä. Minä olen vain välittäjän roolissa.