Keräilijän löytöjä

Olen intohimoinen kirpputorien kiertelijä ja ostan jos löydän jotain hyvää. En kuitenkaan satsaa satasia, vaan hankintani ovat edullisia ja usein nk. "löytöjä". Ainakin omasta mielestä. Nyt olen vähemmän päässyt käymään kirppareilla, olenkin tehnyt ostoja Huuto.netistä. Sieltäkin saattaa bongata aarteita edullisesti, mutta asialla täytyy olla. Kun makoilee sängyssä on sitä aikaa. Esittelen muutaman viimepäivien hankinnan.

Tämä pari on viiden euron kirpputorilöytö.

Kuvassa siis Tapio Wirkkalan vuonna -56 suunnittelemat sokerikko ja kermakko. Niitä on valmistettu vuosina 1956 - 1974. Sain ostaa ne vielä alkuperäisessä pakkauksessa. Pakkauksen kulma pilkisti tapötäydessä pöydässä, pakkaus oli pölyinen ja likainen. Eli siis todellista aarteen etsintää.

Sitten huuto.netin löytöihin. Huusin Oiva Toikan Pro Arte Vesuviuksen kun sain halvalla.

Tämä se isompi malli ja signeerattu. Tuo "sain halvalla" käsite on tietysti vähän hämärä. Tärkeintä on se, että ostaja ja myyjä ovat molemmat tyytyväisiä. Tarkoitus olisi ostaa vielä toinen tämmöinen. Todella ihanat kesäiltana mökin terassilla. Öljylyhdyn liekki palaa vaikka vähän tuuleekin. Tosin voi olla että en raatsi ottaa käyttöön, vaan laitan halvemmat, Kerttu Nurmisen Alibabat.

Huuto.netistä löysin myös Flora & Fauna seinälautaset. Ne on Eeva Sivulan ja Pekka Toivasen suunnittelmat. Lautaset on vuodelta 2000 ja kuuluvat Arabian taidelautassarjaan, joiden valmistus on aloitettu vuonna 2000. Teemaksi oli valittu eläinsadut, jotka kuvaavat kansanperinnettä ja suomalaisen luonnon rikkautta. Lautaset on tehty pareittain ja nyt minulla on siis nämä vuonna 2000 valmistetut. En aio hankkia tätä sarjaa muita.

"Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista"

Semmoisia löytöjä. Keräily on hauska harrastus, mutta kyllä siinä vähän pitää tietää mitä ostaa. Sekin on oleellista, että tietää hintatason. Ei kannata maksaa itseään kipeäksi.

Jos pohjassa on Arabia niin automaattisesti esine ei ole hintava. Hyvin tärkeää on myös se, että esine on täysin ehjä. Yhtään pientä säröä tai halkeamaa, naarmua tai muutakaan virhettä ei saa olla. Silloin esine on arvoton. Usein näkee myytävän korkeallakin hinnalla, Arabiaa, Iittalaa, Kumelaa ym. ja lukee vain että pieni pala puuttuu, tai ei ole sanottu rikkoontumisesta mitään. Sellaista ei kannata ostaa vaikka miten halvalla saisi. Rikkinäinen on rikkinäinen.

Perus näppituntumani esineisiin on peräisin ajoilta, kun olin myyjänä antiikkikaupassa. Selaan aika paljon nettiä ja minulla on kuvamuisti. Saattaa olla, etten kirpparilla tiedä, kenen suunnittelema esine on, tai mikä se on nimeltään. Tiedän vain, että se on jotain. Mietin onko hinta sopiva, usein se ei ole, ja teen ostopäätöksen. Kotona sitten tarkistan, että mitä tuli ostettua. Nykyään kirpputoreilla harvoin tekee löytöjä, hintataso on aivan liian korkea.

Tämä on harrastus johon harjaantuu ajan kanssa. Pitää olla kiinnostunut. Minua viehättää vanhoissa esineissä ajatus siitä, että niillä on tarina. Toki en osta aina kovin vanhaa, kuten edellä nähdyt. Varsinaista antiikkia on vasta sata vuotta vanha. Tämä on myös harrastus johon voi hurahtaa.

Omia kokemuksia biologisista lääkkeistä.

Ajattelin tänään kirjoittaa biologisista lääkkeistä. Minulla on kokemuksia neljästä valmisteesta usemmalta vuodelta. Niiden vaikutuksista ja sivuvaikutuksista. Kerron hyvin karkeasti näistä neljästä valmisteesta ja siitä miten ne ovat minuun vaikuttaneet. Olen käyttänyt sellaisia kuin Enbrel, Humira, Remicade ja nyt Simponia.

Näiden tulehdusta estävien reumalääkkeiden teho usein perustuu siihen, että ne ovat niin kutsuttuja TNF-α salpaajia. Lääkkeet siis estävät reumasairauden tulehduksen etenemisen välittäjäaineessa. Reumaliiton sivuilta löytyy jokaisesta lääkkeestä tarkempi selonteko.

Ennen biologisten lääkkeiden käytön aloitusta tehdään tuberkuloositesti. Lääkitys voi laukaista sairauden uudelleen, joten lääkettä ei voi käyttää henkilöt, jotka ovat sairastaneet tuberkuloosin.

Ennen biologisen lääkkeen käytön aloitusta on mietittävä muutamia asioita. Jos matkustaa paljon se rajoittaa matkustelua. Yleensä varmaan on hyvin sairas että saa tämän lääkkeen, niin tuskin enää siinä vaiheessa niin paljoa tulee reissattua. Itse en enää matkaile maissa joihin pitää ottaa eläviä rokotteita, koska niitä ei voi minulle antaa tai se olisi hyvin hankalaa. Lasten hankinta hankaloituu naisilla. Kaikissa näissä on suositeltavaa ettei tule lääkehoidon aikana raskaaksi ja jos lapsen hankintaa suunnittelee on lääke lopetettava hyvissä ajoin. Kannattaa siis keskustella lääkärin kanssa kaikelta kantilta. Miehillä ei ole rajoituksia lasten hankinnan suhteen.

Remicadea lukuunottamatta lääke pistetään itse, siis näistä neljästä vaihtoehdosta. Pistämiseen tottuu nopeasti.

Enbrel pistetään kerran viikossa, Humira joka toinen viikko, Simponi kerran kuussa ja Remicadea saadaan sairaalassa tiputuksessa ja siihen kuluu muutama tunti parin kuukauden välein. Lääke säilytetään jääkaapissa ja kuljetuksissa kylmäketju ei saa katketa. Joudun siis kaikki reissuni ajoittaa tämän lääkkeen mukaan, koska en mielelläni kuskaile tätä kallista lääkettä pitkin maita ja mantuja. Enkä halua ottaa riskiä että lääke olisi pilaantunutta.

Ennen pistosten aloittamista reumapolilla hyvin neuvotaan kaikki näihin lääkkeisiin liittyvät käytännön jutut ja siellä myös annetaan neuvontaa pistämistä varten. Valvotusti voi myös harjoitella lääkkeen pistämistä ja ensimmäinen pistos tehdään sairaanhoitajan valvonnassa. Itselläni tämä oli ihan pikku juttu koska olen ammattini puolesta saanut pistoskoulutusta. Tiedän, että jotkut käyvät terveydenhoitajalla tai sairaanhoitajalla joka antaa pistoksen. Suosittelen että opettelee itse pistämään, silloin ei ole niin riippuvainen muista.

Yleensä se ensimmäinen lääke on Enbrel. Siitä minullakin aloitettiin. Aluksi se tehosi hyvin, mutta vuoden jälkeen teho alkoi hiipua. Seuraavaksi sain Humiran jossa kävi samoin. Remicade jouduttiin kohdallani lopettaa sen vuoksi, että se laukaisi minulla astmaattisia oireita ja sairastuin pahemmin. Nyt olen käyttänyt Simponia jo kaksi vuotta ja se ainakin vielä toimii. Lääkkeen teho riittää kolme viikkoa.

Esimerkiksi toissa viikonloppuna olin niin kipeä etten voinut kuin maata hiljaa sängyssä. Jokainen lihas oli särkevä, väsynyt ja kaikkia luita kolotti. Pienikin liike sai aikaan niin voimakkaan kivun, että aloin voida pahoin. Lauantaina pistin lääkkeen ja maanantaina olin jo hyvin jalkeilla. Myös vatsan kipu helpottaa pistoksen myötä. Minä en pärjäisi ilman tätä lääkettä. Olisin täysin invalidisoitunut.

Ennen biologista lääkettä myös veriarvoni heittivät häränpyllyä. Lääke pitää kaikki soluni kuosissa ja myös hemoglobiinini hyvänä. Ennen minulla oli aina anemia.

Niitä huonoja puolia on sitten olleet että Remicadesta sain allergiset oireeni takaisin, tosin ne poistuivat kun lääke lopetettiin. Infektioherkkyys lisääntyy, mikä tarkoittaa sitä, että vähän välttelen flunssaaikoina väkijoukkoja. Infektiot myös pitkittyy. Tavallinen nuhakuume voi minulla kestää usean viikon, mikä on epämiellyttävää mutta myös harmillista. Flunssat ovat myös rajumpia ja joudun suhtautua jokaiseen aivastukseen vakavasti. En saa liikkua sairaana, enkä rasittaa itseäni koska voin saada helposti sydänlihastulehduksen.

Yksi harmillinen piirre on se, että lääkkeet estävät jostain syystä lämmön nousun. Mikä tarkoittaa sitä, että jo muutaman asteen lämpö tuntuu kropassani kuin minulla olisi kuumetta. Olen sairaan oloinen jo vaikka asteita ei ole vielä sitä maagista 37 asteen rajaa.

Haavat paranevat hitaasti ja tarvitsen antibioottikuurin lähes vaivaan kuin vaivaan. Mitään toimenpiteitä mitkä menevät kudokseen ei voi tehdä ilman antibiottia. Tai no verikokeen voi ottaa. Vereni on myös juoksevampaa kuin ennen ja koska haava paranee huonosti tulee myös verta kauan ja joskus näyttää pieni haava pahemmalta kuin onkaan vain siitä syystä, että verta pulputtaa niin hienosti.

Näillä lääkkeillä on lueteltu paljon sivuvaikutuksia ja tiedän ihmisiä jotka ovat jättäneet ottamatta lääkkeen niiden takia. Itse ajattelen niin, että jos minulle annetaan 20 vuotta elinaikaa mutta olisin ne vuodet vuoteen oma, valitsen 10 vuotta joihin sisältyy tekemistä, harrastamista ja vähemmän kivuliaita päiviä. Tämä on sellainen asia jonka jokainen joutuu tykönään ratkaista. Minulla tilanne on niin hankala, että jos en saisi tällaista lääkettä olisin tosiaan vain vuoteenoma.

Minulla on ystävä joka sairastaa selkärankareumaa ja hänellä biologisesta lääkkeestä oli niin suuri apu, että se mullisti lähes koko elämän. Ei enää kipuja. Se on kuin lottovoitto kipujen kanssa elävälle.

Olen kokenut että saan huomattavaa apua olotilaani biologisesta lääkkeestä. Käytännön arjessa eniten harmia tuottaa flunssat. Jos joku vain mainitsee sanan flunssa se tarttuu minuun ja en millään meinaa päästä flunssasta eroon. Yleensä saan jotain pitkittyneen flunssan vaivoja kuten keuhkoputken- tai poskiontelontulehduksen. Tavan yskäänkin tarvitsen antibioottikuurin. Saan kuitenkin huomattavaa apua biologisesta lääkkeestä ja se kompensoi ikävät haittavaikutukset. Elämänlaatuni on huomattavasti parempaa kuin ilman biologista lääkettä.