torstai 23. tammikuuta 2014

Talvi on tullut


Hei kaikille tasapuolisesti ja anteeksi, että olen laiminlyönyt blogiani. Lähiaikoina se tulee olemaan varmaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Leikkaus lähestyy ja leikkauksen jälkeenkin olen varmaan muutaman viikon aika huonossa kunnossa. Nyt kuumeilen päivittäin ja puhti on kipujenkin vuoksi niin pois ettei jaksa ajatella kirjoittamista.

Pääsin koiran kanssa luontoon ja otin muutaman kuvan talvesta joka täällä on. Lunta ei ole nimeksikään, vain lähinnä kuuraa maassa. Se on ollut niin paksua, että näyttää lähes lumelta. Moneen päivään ei ole tuullut, niin puut ovat kauniita kuuran ansiosta.


Vaikka tämä jokimaisema on tavanomaisen näköinen niin veikkaan ettei kovinkaan moni ole sitä nähnyt, eikä näe. Harva tietää, että juuri tässä paikassa onkin näin kaunista, sivussa, poissa asutuksesta.


Aurinko näyttäytyi viimeisiä hetkiään tälle päivää.


Jäljet lumessa ja auringon viimeiset säteet.


Yksinäinen hiihtäjä.

Hiihtämisestä tulikin mieleeni, että minulla on varastossa tälle talvelle voidellut luistelusukset valmiina. En vain ole päässyt kokeilemaan. Toivon, että vielä ennätän hiihdellä. Pidän hiihtämisestä ehkä siksi, että se on lähes ainoita lajeja joissa vielä voin mennä vauhdilla. Toinen suosikki on tietysti luistelu, pitääkin käydä kokeilemassa.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja toivottavasti jokaiselta liikeneen vähän aikaa myös liikunnalle. Oli se sitten pientä kävelyä pakkasessa tai vaikka noita edellämainittuja lajeja harrastaen.

Nautitaan pakkaspäivistä ja olen kurkannut säätiedotusta, lauantaina lauhtuu.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Ihanaa iltaa


Illanviettoa lempi puuhailujen parissa. Lämpöilystä huolimatta kävin rapsakassa pakkaskelissä pienen kävelylenkin koiran kanssa. Eipä ollut kylätiellä tunkua, saatiin rauhassa taapertaa. Ehkä muiden ulkoiluintoa vähensi -18 mittarissa. Meitä ei haitannut. Suomenpystykorva ei huomannut edes pakkasta ja minullakin nipisteli ainoastaan pottuneni päätä.

Pitkästä aikaa on mukava käydä ulkoilemassa kun voi kävellä, ei ole särkyä ihan jokaisessa lihaksessa ja jalatkin toimii kohtuudella, kun ei liika pitkää matkaa lähde tarpomaan. Illalla on suorastaan nautinnollista, kun lähes täysikuu möllöttää pilvettömältä tähtitaivaalta. Lumi narskahtelee kenkien alla.

Kävelylenkin jälkeen on mukava köllötellä viltin alla kun takassa tuli leimuaa, järvestä kuuluu jään pakkasäänet. Lämmin tee höyryää mukissa.


Välillä pistää salmiakin suuhunsa


ja kutoo kaulahuivia.


Siinä se, ihmiselon ihanuus. Ei siihen paljoa tarvita.

Kokemuksia purentakiskon käytöstä


Sain ennen joulua käyttööni purentakiskon. Ajattelin, että kerron vähän kokemuksia kun monelle olisi varsin hyödyllinen kapine, mutta harva varmaan tietää että tällaisia on mahdollista teettää. Olen nyt käyttänyt suhteellisen säännöllisesti kiskoa yöaikaan.

Muutamia syitä purentakiskon käytölle. Hampaiden narskuttelu, hampaiden pureminen yöllä, päänsärky, leukanivelen vaivat mm. kipu ja puheongelmat.

Syitä miksi minulle tehtiin kisko on, että toisessa leukanivelessä oli vähän kulumaa, en voinut pureskella ruokaa leukanivelen kovan kivun vuoksi ja usein, varsinkin työpäivinä, puhuminen oli vaikeaa tämän nivelkivun vuoksi. Lisäksi kulmahampaani oireili, koska purin niin lujaa hampaitani yhteen yöaikaan. Hampaissani on myös kulumaa tästä puremisesta johtuen. Viimeaikoina kärsin myös päänsärystä.

Eli purentakisko tehdään edellämainittuihin vaivoihin. Tokikaan noin dramaattisia muutoksia ei tarvitse odottaa, vaan pelkästään päänsärky mihin ei oikein löydy syytä, voi olla hoidettavissa purentakiskolla.

Sehän on vanha sanonta, että suutarin lapsella ei ole kenkiä ja miksi siis suuhygienisti teetättäisi ajoissa itselleen purentakiskon. Vasta sitten kun tilanne jo niin paha ettei muuten pärjää. No tosiasia on, että tämä ongelma oli vähän jäänyt sivuseikaksi ja sinnittelin vain vaivan kanssa.

Hammaslääkärissä käyntejä tulee muutamia. Ensimmäisellä käynnillä, jos siis on varattu aika juuri kiskoa varten, otetaan hampaista muotit. Jäjennökset lähtevät hammasteknikolle, joka tekee yksilöllisen kiskon. Toisella käynnillä sain kiskon suuhuni ja koska se istui täydellisesti ei sille tarvinnut tehdä mitään. Nyt koekäytän kiskoa ja minulla on vielä helmikuussa kontrolliaika. Jos ensimmäiseen käyntiin ei ole varattu mallien ottoa varten aikaa, voi tulla yksi käynti lisää ja jos kisko ei istu voidaan sitä hioa. Usein kuitenkin tunne siitä, että kisko on epäsopiva, tulee asiakkaalle siitä, että kisko istuu niin tiukasti ja vaatii totuttelua. Eikä kannata heti alkaa hioa hyvää kiskoa, vaan vasta muutaman viikon käytön jälkeen.

Jo muutaman viikon käytön jälkeen voin sanoa, että leukakipuni on hävinnyt. Voin pureskella ja en pode enää päänsärkyä. Eli kisko toimii vallan hyvin.

Purentakiskon puhdistaminen tapahtuu pehmeällä harjalla ja hammastahnalla jossa ei ole hankaavaa ainetta. Kiskoa ei voi laittaa astianpesukoneeseen, mutta säilytyskotelon voi laittaa tiskikoneeseen. Kiskon voi desinfioida aika-ajoin proteesien desifiointiaineella. Jos kisko on pidempään käyttämättä se kuivaa ja voi tuntua ettei sovi hampaisiin. Silloin sitä voi liottaa vedessä. Muuten se säilytetään kuivana. Eli parempi on pitää kisko säännöllisessä käytössä kun sen on teettänyt.

Suosittelen kaikille purentaongelmista kärsiville.

Hammaslääkäriliiton sivuilta löytyy lisätietoja purentakiskosta ja muistakin suunhoitoon liittyvistä asioista

tiistai 7. tammikuuta 2014

Heipä hei, vuoden vaihtumisen kunniaksi.


Olin ajatellut, että vuoden alkuun valmistelen jonkun hienon, tajunnan räjäyttävän jutun. No toisin kävi. Tajusin, että en ole tajunnan räjäyttelijä. Olen vain tavallinen tallaaja, joka joskus saa kummallisia aivomatoja, joita sitten ilmoille heittelee. Tänään tuli tällainen.

Ristiriitaisin tuntein tähän vuoteen. En ole tehnyt mitään lupauksia, tuntuvat jotenkin turhilta, enkä niitä kovin ole aiemminkaan harrastanut. En tiedä mitä odottaisin uudelta vuodelta. Miksi siltä jotain erityistä pitäisi odottaa?

Jostain syystä uuden vuoden alku on sellainen, että ajattelee elämän jotenkin muuttuvan, tai itse muuttuu, ryhdistäytyy tai jotain. En tiedä. Omituista ajattelua, kuin olisi vuoden välein jonkin uuden alussa. Vaikka eihän ihminen niin voi tehdä. Silloinhan pitäisi koko elämän muuttua. Tottakai jotain pientä ryhdistäytymistä voi tehdä. Ei se mitään vaikka se liikunnan harrastaminen jääkin siihen kuukauteen pariin, on sekin parempaa kuin ei mitään. Tai tipatonta kestää vain viikko jne.

Minulla nyt ei tällaisia ajatuksia ole. Voin liikkua hyvin rajallisesti ja liikun mitä voin. Tipatontakaan ei tarvise pitää kun en käytä alkoholia ollenkaan. Jos pari kertaa vuodessa nauttii puolikkaan lonkeron saunan jälkeen niin siitä on paha enää vähentää. Tai ei ole mielekästä ajatusta uhrata asialle.

Sanomattakin on selvää, että odotan tältä vuodelta parempaa terveyden suhteen. Pääsen leikkaukseen vihdoinkin, suolesta lähtee pala pois. Ehkä sitten vointini kohenee edes sen verta, että elämä muuttuisi vähän mielekkäämmäksi. Kaipaan liikuntaa ja ehkä oikeaa ruokaakin jossain määrin. Huomaan haaveilevani liikkumisesta paljonkin. Tänään olin tosi onnellinen kun pystyin käydä pienellä kävelyllä koiran kanssa.

Jos nyt joku on luvannut jotain tälle vuodelle, hyvä niin, koita pitää se. Älä ota stressiä jos et jaksa lupaustasi pitää, sekään ei vaarallista ole. Kunhan ollaan itseen tyytyväisiä, onnellisia ja nautitaan olosta sekä elämästä.

Yhden lupauksen olen itselleni tehnyt. Yritän jokaiseen päivään miettiä asioita joista olen juuri tänään onnellinen. Luulen, että sillä konstilla pääsee paremmin eteenpäin kuin murehtimalla.